Hyvää itsenäisyyspäivää 2012!

 

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 



Helmi 7 kuukautta

Perheemme nuorimmainen täytti 8.11. seitsemän kuukautta.

 

Nuori neiti on kasvanut Nellin mittoihin ja ehkäpä hitusen ohitsekin. Nuoresta neidistä on kasvanut koirakolmikon vauhdinpitäjä ja pikkupomo. Mukavasti menee Helmi Fanny Marian kanssa ja sopeutuminen on ollut tosi hyvää. Trimmaukseenkin vähitellen totutaan, mutta kun turkki tulee märäksi, hän on kuin uitettu vesikoira. Kuvistakin saa arvuutella, onko kyse villakoirasta vai jostain muusta rodusta.

 

Tällaista tämä arki on: aina ei olla näyttelyturkissa ja -kunnossa, mutta hauskaa koira-arkea vietetään ja vauhtia riittää! Onnea Helmille ja Helmin sisaruksille...

Maistuisi varmaan sullekin

Ehkäpä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa…

 

Kun ulkona on riehuttu ja vauhtia pidetty, on temmellyksen lomassa sulossa tullut nälkä kurniva kova. Tukka takkuinen ja sotkuinen ei menoa haittaa, kun ulkoilun jälkeen käy tassujen tie ruoka-aittaan… on keittiössä herkullinen tuoksu, kutsuu se välittömästi meitä sinne.

 

Aamuin illoin nälkä vaivaa pientä kaveruskolmikkoa… maistuis pala mullekin, mahtaakohan mamma huomata, jos hiukan vain lipaisen ja kuonollani haukkaan, palan pitsaherkkua naukkaan…

 

Ah, maistuu makoisalta pitsa kotoinen ja se kun silmät väsyneiden leikkijöiden avautumaan saa ja masun kurnimaan…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lotta-Roosa ja muut vahtikaverukset

 

Lotta sai suositusten mukaiset rokotukset pari viikkoa sitten. Nuori neiti näytti eläinlääkärissä oman luonteensa toisen puolen. Emme meinanneet millään päästä sisälle eläinlääkäriin, kun nuori neiti Lotta-Roosa laittoi "jarrut päälle", eikä liikkunut senttiäkään. Tarvittiin erittäin paljon houkuttelua, jotta Lotta asteli liuskaa pitkin ulko-ovea kohden. Pääsimme sisälle ja Lotta meni tyytyväisenä vaa'alle, joka näytti tasan 11 kg.

 

Odotussalissa Lotta ei kuitenkaan vielä ollut rohkea ennen kuin pääsi syliin…. alkoi jopa komennella muita koiria ja näyttää oman vihaisen murrausluonteensa. Sisään asteli muita kivoja koirakavereita ja mitä isompi koira, niin sitä hurjemman murinan Lotta aloitti. No, onneksi meidän ei tarvinnut kauaa odottaa eläinlääkärille pääsyä.

 

Eläinlääkärin tarkistus meni hyvin. Lottaa tosin jännitti, mikä ilmeni tärinänä ja hurja Lotta muuttui pieneksi nössykäksi, mamman pikku kullaksi. Lotta antoi muitta mutkitta rokottaa itsensä, eikä rokotuksista tullut mitään jälkimaininkeja. Nyt kun kaikki rokotukset ovat jälleen ajan tasalla ja kunnossa, voi vapaasti touhuta ja melskata.

 

Se oli hyvä harjoitus murrauksesta ja haukunnasta, kun taitoa tarvittiin varhain sunnuntaiaamuna, kun kotiimme yritti tunkeutua epämääräinen nuorimies. Onneksi tästä selvittiin pelkällä järkytyksellä. On se hyvä tietää, että kiltti pieni Lotta-Roosa onkin varsin hurja kaveri puolustamaan perhettään ja omaisuuttaan vaaran uhatessa. Turvallisia lukkopäiviä ja varovaisuutta maallakin näköjään tarvitaan!

 

Anova saa, jos hänelle annetaan

 

 

Tässä kolme karvaturriamme esittelee taitojaan kerjäämisessä. Herkkupalat kerjätään, jos ne haistetaan taskusta tai laatikosta. Tassu raapii kaapin ovea ahkerasti, mutta rajansa kaikella... ei ylenpalttisesti herkkuja, koska muuten ne eivät tehoa silloin kun koirakaverusten Helmin, Nellin ja Lotan tarvitsee osata tehdä jotain. Kiitospalat ovat hyviä tehokeinoja palkita esimerkiksi trimmauksen jälkeen.

 

 

 

 

 

 

Kerjäämisen mestareita koirani kuitenkin ovat ja ruokapöydästäkin he kerjäävät herkkuja, mutta sieltä niitä ei tipu! Jos tässä asiassa antaa periksi, niin herkkupaloja saa antaa silloinkin kun vieraita on käymässä ja istutaan ruokapöydän ääressä. Asia on niin, että siitä en tykkää, että koira on pöydässä vieraiden aikana tai siitä että koira kerjää pöydässä… yritän ainakin komentaa heidät pois ruokapöydän äärestä ruokailun tai kahvin ajaksi. Tähän saakka komento on tehonnut suhteellisen hyvin ja siitä minä ja perheeni pidämme…

 

 

Ah, niin ihana syksy

 

Helmi esittäytyy kuvissa sottaisena, mutaisena ja hiukan hämillään… "Miten tässä leikissä tuli näin kurja olo? Mitä mamma tää on? Mulla on kurja olo; olen märkä ja mutainen pieni hauva, joka palelee."

 

 

 

No, saattaa arvata mitä teimme seuraavaksi… Niin matkamme kävi pesuhuoneeseen. Ja koska koko koira oli aivan hirveässä kunnossa, oli edessä koko helahoito: pesu, föönaus ja harjaus.

 

 

 

 

Rukoilen, että tämä ah niin ihana syksy kaikkine ihanine väreineen muuttuisi kuivemmaksi ja tulisi vaikka pieni pakkanen. Kunpa tämä kaoottinen pesuruljanssi helpottuisi. Tämä jos mikä on sitä koiraperheen arkea; vai mitä sanotte?

 

 

 

 

 

 

Koirakolmikko vauhdissa

 

 

Aikaa on mennyt tovi ja tässä on pidelty syysflunssaa kolmatta viikkoa ja odotettu pakkaskelejä…

 

 

 

On ollut pakko puurtaa puutarhassa, jotta talvi saa laskeutua sinne… Puutarhaan, jossa koirakolmikko telmii, voi muuten tutustua Puutarhaelämää-blogissani: http://puutarhanhelmia.blogspot.com.

 

 

 

 

Taas on alkanut ah niin ihanan syksyn kelit… sadetta, sadetta ja sadetta. Koirat ovat suoraan sanottuna aivan hirveässä kunnossa; mutta onhan nyt trimmausviikonvaihde.

 

 

 

 

Tosin eipä sade ole leikkiä haitannut… koirilla on aina kivaa leikkiä ja riehua ulkona, aivan kuin pikkulapsilla. Tässä tekstissä kuvia, joissa koirakolmikko ottaa toistensa puuhasteluista ja yhdessä leikkimisestä portaissa kaiken irti.

 

 

 

 

Mukavan kuulakasta syksyä!