Vastaus Valkeakosken Villisten haasteeseen

Kiitos Minnalle Valkeakosken Villiksistä haastetehtävästä!

Alla vastaukset omalta osaltani.

Toivottavasti pääset hyvä lukija nauttimaan aurinkoisista syyssäistä.

Ja kysymykset olivat:

 

1. Kuka olet
Äiti ja aviovaimo, joka on kotoisin pääkaupunkiseudulta.

2. Mihin sinulla menee aikaa eniten viikossa
Perheestä huolehtimiseen (mukaan lukien koirat) ja työtehtäviin.

 3. Mikä eläin olisit
Varmaankin kala, koska pidän veden eri elementeistä.

 4. Tulevaisuuden suunnitelmasi
Lähitulevaisuudessa suunnittelen puutarhanhoitoa (mm. kukkasipuleiden istuttamista) ja koirien trimmaamista. Myöhemmin tulevaisuudessa oman yrityksen perustamista ja pentujen teettämistä koirillani (joista pentujen teettäminen on ensisijalla, jos vain sopiva uros löytyy).

5. Parasta elämässäsi
Rakkaat lapset, aviomies ja muut perheenjäsenet, sisältäen koirat. Lyhyesti perhe.

6. Uskotko haaveisiin
Uskon, haaveet antavat aikaa unelmoida. Haaveet ovat elämän toivonhippuja, jotka toivottavasti toteutuvat.

 

7. Lempiruokasi
Uunilohi ja keitetyt perunat.

8. Mitä löytyy sateenkaaren päästä
Aarre taivainen, onnellisuus. Tai kenties kirstu, jossa on matkalippu Pariisiin.

9. Harrastuksesi
Puutarhanhoito ja villakoirat, valokuvaus sekä leipominen ja ruoanlaitto.

10. Mitä tiedät Valkeakosken Villiksistä
Sen mitä olen kyseisestä blogista lukenut.

 

Esitän haasteen edelleen Postimerkkeilijälle, Förmaaki ja puutarha -blogille sekä seuraaville kenneleille: Kennel Chamaemorus ja Kennel Chanzonet.

 

Kysymykset:

1. Syntymäpaikkakuntasi

2. Paras elämänkokemuksesi

3. Lempikukkasi

4. Jos haluaisit maalata huoneen uuden väriseksi, niin minkä väriseksi

5. Mitä eläimiä perheestäsi löytyy

6. Elämänmottosi

7. Mikä olisi unelmiesi täyttymys

8. Lempivuodenaikasi ja miksi juuri se

9. Lempilaulusi

10. Lempipaikkasi maailmassa

11. Lempiesineesi

Kuka tuolla kurkistaa? – Sehän on Topi

 

Niin vaan iloisesti kävi, että perheemme kasvoi yhdellä koiravauvalla. Hauvalle tuli nimeksi Topi: Olen iloinen, temmeltävä, palloja rakastava musta keskikokoinen villakoira. Tulin perheen ensimmäiseksi poikakoiraksi tyttöjen (Nellin, Lotan ja Helmin) rinnalle kulkemaan. Ensimmäiset viikot ovat menneet hyvin ja perjantaina sain ensimmäisen rokotuksen (rokotusreissusta selvisin hyvin ja sain oman ääneni kuuluviin, päätin huutaa kunnolla punnituksen jälkeen). Tyttöjen kanssa tulen toimeen erittäin hyvin, kaikki onneksi jaksavat touhuta ja leikkiä kanssani. Tällä hetkellä minulla on ikää 12 viikkoa.

Hurjia leikkejä...

 

 

Rauhallista syyskuuta hyvät lukijat!

Harmaahapsinen Lotta-Roosa

 

 

Ihanaa kesäpäivää kirsikkapuun katveessa viettää harmaan hiusvärin saanut Lotta. Värierot saavat Lotan näyttämään hyvin hauskalta.

 

Tästä kuvasta näkee kuinka muu turkki on vielä ruskeassa karvassa, kun taas hiukset hohtavat hienoa helmenharmautta. Nuori eloisa koira, ja ihmisen iässä jo teini (reilut 16 vuotta).

Kesälaitumelle

 

 

Kesälaitumelle...

 

 

...minne polku johdattaakaan...

 

 

...kahvipöytään pihan antimia maistamaan (sinne Helmi kiitää).

 



Mistäs saataisiin sullekin saippuakuplia?

 

Nyt ne lapset jättivät purkin ja nyt mä saan sen... jee!

Miten tämän korkin saa auki tästä saippuakuplapurkista... mä haluun puhaltaa kuplia!

Tänään 30. kesäkuuta

 

Helmiliini: "Jippii, me mennään pesulle."

 

Meillä valmistautuminen Hämeenlinnan Tuuloksessa pidettyyn kaikkien rotujen näyttelyyn alkoi muutama viikko takaperin. Suurin koetus oli eilen ja tänä aamuna. Me taisimme jännittää koiranäyttelyä yhtä paljon kuin Helmi. Olemmehan me melko kokemattomia koiranäyttelyssä kävijöitä.

 

 

 

Papan kanssa harjoittelua niin auringon hemmotellessa kuin sateen sattuessa.

 

Olimme harjoitelleet näyttelyä varten kulkemaan kuten kehässä kuuluisi kulkea. Pääsimme eroon Helmin ”kaakatuksesta” ja ”jarruttamisista”, mutta se miten kävisi näyttelypaikalla jännitti meitä. Uurastus turkin parissa aloitettiin jo viikkoja aikaisemmin. Itse asiassa Helmin turkkia on kasvatettu hänen syntymästään asti, mutta viimeinen silaus tapahtui lauantain ja sunnuntaiaamun aikana. Turkki pestiin puhtaaksi kurasta ja liasta sekä saatiin föönatuksi ja leikatuksi näyttelykuntoon. Viimeinen silaus tehtiin hiusten kiinnilaitolla. Rakas ”Helmiliinimme” oli valmis kehään.

 

 

Helmi trimmauksessa viikko ennen näyttelyä.

 

Helmiliini odottaa sunnuntaiaamuna lähtöä näyttelypaikalle.

 

Innokkaimmat näyttelyharrastajat trimmasivat koiriaan paikanpäällä, kun me Helmin kanssa rauhallisesti katsastimme ilmapiiriä ja kävelimme ympäriinsä ja Helmi otti ensi nuuhkaisut näyttelytantereesta. Helmi oli toisena koirana kehässä; Helmi osallistui junioriluokkaan.

 

Helmi odottaa näyttelypaikalla kehään pääsyä.

 

Helmin ensimmäinen näyttely meni vauhdilla. Villakoirien mittauksen jälkeen alkoi varsinainen näyttely omassa kehässämme (osassa kehistä oli jo arvostelu käynnissä). Helmiä selvästi jännitti. Minä (jalka kipeänä) olin menossa viemään Helmiä ensimmäiseen viralliseen arvioon tuomarin pakeille ja saatiin ensikertalaisena kehässä itseä tyydyttävä suoritus. EH, erittäin hyvä, oli arvio, jonka saimme. Helmin häntä kun vielä saataisiin näyttelypaikallakin pystyyn, niin tulos voisi olla vielä parempi. ONNEA HELMI! Mamma sai näin ollen yhden uuden synttärilahjayllärin.

 

Jippii... kotona ollaan, ensimmäinen kirmaisu autosta nousun jälkeen omalla pihalla.

 

Helmiliini EH, erittäin hyvä, mamman kultiliini.

 

Lotan lämmin halaus ja suukko voittajalle poskelle, ensimmäinen näyttely on ohi.

 

Onnellisena kotona, ja kokemusta rikkaampana. Nyt juhlitaan, onhan kaksinkertainen syy juhlaan!