Tänään 30. kesäkuuta

 

Helmiliini: "Jippii, me mennään pesulle."

 

Meillä valmistautuminen Hämeenlinnan Tuuloksessa pidettyyn kaikkien rotujen näyttelyyn alkoi muutama viikko takaperin. Suurin koetus oli eilen ja tänä aamuna. Me taisimme jännittää koiranäyttelyä yhtä paljon kuin Helmi. Olemmehan me melko kokemattomia koiranäyttelyssä kävijöitä.

 

 

 

Papan kanssa harjoittelua niin auringon hemmotellessa kuin sateen sattuessa.

 

Olimme harjoitelleet näyttelyä varten kulkemaan kuten kehässä kuuluisi kulkea. Pääsimme eroon Helmin ”kaakatuksesta” ja ”jarruttamisista”, mutta se miten kävisi näyttelypaikalla jännitti meitä. Uurastus turkin parissa aloitettiin jo viikkoja aikaisemmin. Itse asiassa Helmin turkkia on kasvatettu hänen syntymästään asti, mutta viimeinen silaus tapahtui lauantain ja sunnuntaiaamun aikana. Turkki pestiin puhtaaksi kurasta ja liasta sekä saatiin föönatuksi ja leikatuksi näyttelykuntoon. Viimeinen silaus tehtiin hiusten kiinnilaitolla. Rakas ”Helmiliinimme” oli valmis kehään.

 

 

Helmi trimmauksessa viikko ennen näyttelyä.

 

Helmiliini odottaa sunnuntaiaamuna lähtöä näyttelypaikalle.

 

Innokkaimmat näyttelyharrastajat trimmasivat koiriaan paikanpäällä, kun me Helmin kanssa rauhallisesti katsastimme ilmapiiriä ja kävelimme ympäriinsä ja Helmi otti ensi nuuhkaisut näyttelytantereesta. Helmi oli toisena koirana kehässä; Helmi osallistui junioriluokkaan.

 

Helmi odottaa näyttelypaikalla kehään pääsyä.

 

Helmin ensimmäinen näyttely meni vauhdilla. Villakoirien mittauksen jälkeen alkoi varsinainen näyttely omassa kehässämme (osassa kehistä oli jo arvostelu käynnissä). Helmiä selvästi jännitti. Minä (jalka kipeänä) olin menossa viemään Helmiä ensimmäiseen viralliseen arvioon tuomarin pakeille ja saatiin ensikertalaisena kehässä itseä tyydyttävä suoritus. EH, erittäin hyvä, oli arvio, jonka saimme. Helmin häntä kun vielä saataisiin näyttelypaikallakin pystyyn, niin tulos voisi olla vielä parempi. ONNEA HELMI! Mamma sai näin ollen yhden uuden synttärilahjayllärin.

 

Jippii... kotona ollaan, ensimmäinen kirmaisu autosta nousun jälkeen omalla pihalla.

 

Helmiliini EH, erittäin hyvä, mamman kultiliini.

 

Lotan lämmin halaus ja suukko voittajalle poskelle, ensimmäinen näyttely on ohi.

 

Onnellisena kotona, ja kokemusta rikkaampana. Nyt juhlitaan, onhan kaksinkertainen syy juhlaan!

 

Kahden viikon aikana sattunutta

 

 

Helmi ja Lotta pelaavat innolla palloilla. Mitä viileämpi päivä, sitä lujempaa juostaan. Helmillä vain on tapana haukkua aina kun juostaan...

 

Viikkoon mahtuu monet pelit ja juoksut, joita Nelli puolestaan tarkkaavaisena vahtii. Olisiko Nelli hiukan tuomarihenkinen?

 

Tässä kuvassa Nelli tarkkaavaisena, sateisen päivän jälkeen.

 

 

Näyttelyyn Nelli-kullasta ei papereista huolimatta ole, koska hampaat eivät täytä näyttelyvaatimuksia (Nelliltä on poistettu yksi kulmahammas). Luonteeltaan Nelli on mitä kultaisin koira. Olisi ihana teettää Nellillä pentuja, kuten muillakin koirillani. Tuleekohan siitä meidän perheen uusi haaste? Löytyykö "sulhasia" koirille, aika näyttää...

Orivedellä haettiin koiranäyttelyssä uusia haasteita... ja totuteltiin näyttelyn kulkuun ja tunnelmaan Lotan kanssa. Tavoitteenamme oli mittauttaa Lotta virallisesti ja saada "haisteltua" miten näyttelyissä toimitaan. Jospa uskaltaisimme mennä myös Helmin kanssa kehään... se vaatii harjoittelua, harjoittelua ja vielä enemmän harjoittelua.

Lotan säkäkorkeudeksi mitattiin 40 cm, eli Lotta on keskikokoinen villakoira niin kuin rekisteripapereissa lukee. Ehkäpä me kasvatamme Lotalle pitkän turkin ja menemme talvella uudestaan näyttelyyn.

 

 

Kuvassa Lotta virallisessa mittauksessa, josta tuloksena 40 cm ja keskikokoinen villakoira.

 

Mukavia pallopelejä ja hyvää juhannusta!

Lotta ja puutarhatonttuongelma

Laitoimme pihalle kesän tultua jälleen puutarhatontut ja niistä tulikin Lotalle ongelma...

 

Helmi puutarhatöissä

 

 

Helmi työnjohtajana mullan levityksessä.

Kiirettä pitää... vahdittavaa riittää, joten täytyy juosta nopeasti.

Tulkaa nyt jo, jotta työt saadaan ajallaan tehdyiksi.

 

Lotta 2 vuotta

Lotta-Roosa pari päivää ennen juhlapäivää omalla pihalla tarkkailemassa...

 

Mihin on mahtanutkaan aika mennä, kun jo kaksi ihanaa vuotta yhteistä taivalta on takana. Näin äitienpäivän kynnyksellä rakas Lotta-Roosamme on täyttänyt 2 vuotta.

 

Kaksi vuotta ja jo hitusen harmaata pigmenttiä tukassasi on. Toivottavasti et sentään toisten koirien temmellyksestä ole harmaaksi itseäsi saanut. Kauniit karhumaiset ja äidilliset piirteesi säilyttänyt olet, vaikka pienemmät sinua melkein joka päivä pyörittävät ja hännässäsikin roikkuvat.

 

Leikkiin jaksat tarttua ja huolta toisista pidät äidin vaistollasi, joka sinusta rakas koiramme huokuu kaikin tavoin.

 

Yhteinen taival on ollut vauhdikasta ja antoisaa. Nyt juhlitaan oikein kunnolla lahjojen ja herkuttelujen parissa. Herkut mieleisiksi valittu on ja juhlimme auringon helliessä juhlapäivänäsi, missäpä muuallakaan kuin kodin turvallisessa ilmapiirissä.

 

Onnea suklaanruskea Lotta-kulta!

 

Kevättä kohden

 

Lumikasoja olemme odotelleet sulaviksi jo tovin. Viime viikko toi toivon keväästä, kun vesisateet alkoivat. Sadetta on riittänyt ja lumi on sulanut pihamaalta lähes olemattomiin. Puutarhan ystävänä kauhistuttaa kaikki tulevat työt, mutta meidän kolmea ns. mutatassua ei kevät haittaa. Päinvastoin uusia hajuja ja nuuhkimista on riittänyt niin paljon, että taas on se vuoden mutaisin aika… kuonot ja tassut mullassa… jalkoihin tarttuu helposti oksia ja havunneulasia. No, pesemistä riittää vaikka toisille jakaa.

Onneksi tämä on vain lyhyt hetki vuodesta ja kun ruoho alkaa jälleen vihertää, niin elämisestä tulee puhtaampaa ja koirat löytävät uusia kujeita. 

 

 

Kuvassa Lotta-Roosa portaikossa ennen ulkoiluhetkeä, jonka jälkeen kuvassa olisi ollut huomattavasti mutaisempi ja likaisempi Lotta-Roosa.

   

Helmin syntymäpäivä

Niin on vuosi kulunut siitä, kun pienoinen Helmi syntyi. Varttui pienestä vauvakoirasta aikuinen villakoira. Kehitys on ollut huimaa. On opittu monia kujeita ja temppuja. Kokoa on tullut kolminkertainen määrä verrattuna siihen, kun Helmi ensimmäisen kerran tassutteli pihallamme. Painoa on tullut lisää toinen mokoma, eli nyt oma kultainen Helmimme on 5 kg "täyttä kultaa".


Olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet seurata Helmin ja perheemme muiden kultaisten koirien kasvua. Jokainen päivä on rikkaus ja tuo uusia asioita. Helmi rakastaa juoksemista ja hyppelyä. Pihalla hypyt menevät kuin kaarilennossa ja Helmi on kehittynyt mainioksi vahtikoiraksi.


Helmi on oppinut huolehtimaan omasta perheestään. Helmi pitää huolen siitä, että kaikki ovat läsnä. Välillä tuntuu siltä kuin kolmen koiran lauma pyörisi Helmin säännöillä. Helmi pitää huolen siitä, ettei kukaan jää lepäilemään sohvalle, vaan tarttuu tilaisuuden turvin aina leikinpyörteisiin.


Helmiä voi pitää pienenä ja pippurisena aprikoosin värisenä keskikokoisena villakoirana. Turkki on hennon ohutta, helposti takkuuntuvaa ja vaivaa saa nähdä turkin ylläpidossa. Juuri kun olet laittanut turkin kuntoon, tulee koiralauma tervehtimään ja leikkimään ja sitten onkin niska märkänä... ja taas löytyy takkupörriäinen. Tai ainakin tältä tuntuu. Ei ole turkki helpoimmasta päästä, mutta se antaa esimerkiksi paljon kampausmahdollisuuksia. Meidän oma pikkuinen Helmi on meidän oma pikku jellona.


Onneksi tämä pippurinen jellona on oppinut olemaan trimmauspöydällä rauhallinen pikku vesseli, joka kyllä välillä näyttää luonteensa lujuuden. Kaikki on vaatinut opettelua, kuten trimmauspöydällä toimiminen ja oleminen. Rauhallisesti sinne aina halutaan ja yhä uudelleen se hauska ja kiva paikka on ollut. Ja sellainen se toivottavasti tulee aina olemaan.


Jellonan herkkua ovat herkkupaloista ankka ja ruoista grillattu broileri... arkena meillä ei herkkuja popsita, mutta juhlapäivää ne koristavat. Vietämme Helmin kanssa hauskaa 1-vuotissynttäriä ja samalla hääpäiväämme... juhlistamme niitä jotenkin, mutta miten, se on vielä auki. Herkkuja siihen ainakin liittyy...


Niin ja ulkoilua... saa nähdä joko kevät vie lumen pihamaaltamme pois vai saammeko sitä vielä lisää. Joka tapauksessa hauskaa ulkona aina on.


Onnea on ollut matkassa, kaikki on vuoden aikana mennyt hyvin; toivottavasti matkamme jatkuu tästä eteenpäinkin yhtä suotuisasti. Onnea kaikille merkkipäivää viettäville! ONNEA HELMI!!!